10.10 Päätteiden liittäminen vierasperäisiin nimiin

Vierasperäisiä paikan- ja henkilönnimiä taivutettaessa pääperiaate on, että päätteet määräytyvät nimen ääntöasun, eivät kirjoitusasun mukaan.

Vierasperäisiä paikan- ja henkilönnimiä taivutettaessa pääperiaate on, että päätteet määräytyvät nimen ääntöasun, eivät kirjoitusasun mukaan.

1. Jos nimi päättyy kirjoitettuna konsonanttiin mutta äännettynä vokaaliin, nimen ja päätteen väliin tulee heittomerkki.

   Versailles’ssa, Glasgow’hun, Bordeaux’hon, Camus’n

   Heittomerkkiä voi käyttää selvyyden vaatiessa myös silloin, kun ei ole selvää, mikä osa nimestä kuuluu vartaloon, mikä päätteeseen.

   Montin’in, vrt. Montinin

2. Heittomerkkiä ei tarvita, jos nimi päättyy sekä kirjoitettuna että äännettynä konsonanttiin.

   Cannesissa [kannissa]

3. Ranskan ja englannin mykkään e:hen päättyvissä nimissä pääte liitetään suoraan nimeen.

   de Gaullen, Cambridgessa

4. Englannin r-loppuisia nimiä käsitellään konsonanttiloppuisten tavoin, samoin ranskalaisia nimiä, joiden nominatiivi äännettynä päättyy nasaalivokaaliin.

   Doverin, Dantonin

5. Illatiivissa pitkä vokaali merkitään toistamalla edellinen vokaalinmerkki, vaikka se ääntyisikin toisin kuin kirjoitetaan.

   Toulouseen, Sydneyyn

6. Jos nimi on kirjoitettuna takavokaalinen mutta äännettynä etuvokaalinen, on pääte takavokaalinen.

   Birminghamissa, Thamesilla

7. Jos nimen ääntämisestä on epäselvyyttä, esim. kahta käytäntöä, pääte liitetään nimeen sidevokaalin (i) avulla.

   Carndonaghissa vrt. Carndonagh’ssa
   [kaandounassa]