3.3.2 Lisäykset ja numerointi

Jos voimassa olevan säädöksen artiklaosaan lisätään artikloja, numeroituja kohtia tai muita alakohtia, jotka on identifioitu numerolla tai kirjaimella (merkitty alakohta), sovelletaan erityisiä numerointisääntöjä.

Kun artikloja, numeroituja kohtia tai muita alajaotteluja, jotka yksilöidään numerolla tai kirjaimella, lisätään olemassa olevan säädöksen artiklaosaan, niille annetaan edeltävän saman tason alajaottelun numero tai kirjain lisättynä kirjaimella ”a”, ”b”, ”c”, ”d” jne. Näin 1 artiklan jälkeen lisättävästä uudesta artiklasta tulee ”1 a artikla” jne. Samoin jos 1 a artiklan ja 1 b artiklan väliin lisätään uusi artikla, siitä tulee ”1 aa artikla”.

Erityisiä sääntöjä noudatetaan seuraavissa tapauksissa:

• poikkeuksellisesti silloin, kun artikloja, numeroituja kohtia tai muita numeroituja alajaotteluja lisätään saman tason alajaottelun edelle ensimmäiseksi, ne merkitään seuraavasti:”–1 artikla”, ”–1a artikla”, ”–1 kohta”, ”–1 a kohta”, ”–a alakohta”, ”–a a alakohta” jne.
• myös monitahoisempia lisäyksiä voidaan yksilöidä ”–”-merkillä. Esim. 1 –a artiklan lisääminen 1 artiklan ja 1 a artiklan väliin.

Kun lisätään artikloja, numeroituja kohtia tai muita alajaotteluja, jotka yksilöidään numerolla tai kirjaimella, niiden jäljessä olevia artikloja, kohtia tai muita alajaotteluja ei pitäisi numeroida uudelleen, koska muihin säädöksiin saattaa entuudestaan sisältyä viittauksia niihin. Uudelleennumerointi otetaan käyttöön vain kodifioinnin tai uudelleenlaatimisen yhteydessä.

(Lähde: Yhteinen käsikirja, kohta C.8.3.2.)